Vierailu Virossa

Tallinnassa pari päivää, hotellina Nordic Forum. Sisäänkirjautuminen kahden maissa, huone 609, helppo numero muistettavaksi. Hotellihuone oli hyvätasoinen, tarjosi mm. tarpeeksi seinäpinta-alaa käsilläseisontaan. Wifi yhteys tuossa huoneessa oli surkea signaalin heikkouden vuoksi.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Tallinna on mielestäni mukavampi kesäkaupunki kuin Helsinki, kompakti, paljon kauppoja, terasseja ja pieniä viihtyisiä kujia. Ensimmäisen illan illallinen kahden vuoden takaa tutussa ravintola Peppersackissa. Tilasin kanaa eli Margarita-rouvan houkutusta. Juomat tulivat nopeasti, mutta ruuan tulo saattaa kestää, koska asiakaspaikkoja on aika paljon. Annos oli hyvä.

Rocca Al Mare-ostoskeskus - niille, jotka pitävät IdeaParkista. Sinne pääsee esim. johdinautolla nr. 7, hinta 1,60 euroa, pysäkki rautatieaseman vieressä.

Josephine-ravintolan edustalla

Illallinen Elevant-ravintolassa Vene-kadulla. Erilainen intialaistyyppinen ravintola, jossa pieni terassi kadulla, sisäpihalla muutama pöytä ja yläkerrassa vielä sisällä pöytiä kahdessa huoneessa. Ainoastaan ylhäällä oli tilaa, joten suunta sinne. Ruuantulo kesti lähes tunnin, ehkä meidät oli unohdettu. Leikin ajankulukseni Uri Gelleriä, ruokailuvälineet olivat paksua terästä, joten se oli aika haasteellista.

Kun ruoka lopulta saapui, se oli kyllä hyvää - kanaa jugurtticurrykastikkeella. Annos oli riittävän iso. Jälkiruokaa en uskaltanut enää tilata, koska lähtö oli jo seuraavana päivänä.

Elevant, yläkerrasta

Kansalliskirjaston liepeiltä

Iltaa jatkettiin vielä vanhankaupungin reunassa sijaitsevassa vanhassa puutalossa, johon istutettu tosi kivan oloinen ravintola, samankaltaisen olisi varmaan Peppi Pitkätossu suunnitellut Huvikummusta aikuisiällä, muistaakseni Manna La Roosa.

Manna La Roosan sisustusta

 Viimeisenä päivän kävelyä uudistetulla Kalasataman alueella.

Keskustan liepeiltä

Kalasataman kunnostettua aluetta

Tietokonepeli Tomb Raider

Pelasin pitkästä aikaa - ja jopa kokonaan läpi - tietokonepelin, uusimman Tomb Raiderin (PC).

Peli oli hyvä ja mielenkiintoinen, nuoren tytön kehitystarina niin uskottavasti kuvattuna kuin se pelaajille tarkoitetussa tietokonepelissä voi olla.  Kaiken kaikkiaan hyvä tarina, teknisesti hyvin toteutettu, grafiikka hienoa ja monipuolista. 

Jäin pelisession jälkeen miettimään, miksi kokemuspisteitä (XP = experience points) useissa peleissä saa hatarista puulaatikoista, jotka aukaistaan sorkkaraudalla ja joista kuuluu 'Bling'? Tavallisessa elämässä kokemuspisteitä saa eletystä elämästä ja niistä erilaista kokemuksista, joita uskaltaa, osaa tai muuten mieleen juolahtaa kokeilla. Samalla tavoin kokemusta voisi kartuttaa peleissäkin. Toisaalta tavallisessa elämässä kokemuspisteiden hyödyntäminen ei ole niin suoraviivaista kuin virtuaalimaailmassa. Eniten niitä ehkä käytetään jälkiviisautena sanomalla toiselle, että 'Mähän sanoin sulle, että tuosta/siitä ei hyvä seuraa'. Olisihan se tietysti hauska Citymarketin kassalla sanoa, että mulla on niin erikoisia kokemuksia koettuna, että otan tämän kahvipaketin ja sixpackin nyt ihan kokemuspisteillä.

Yhteissyömistä Bulevardilla

Helsinki. Yöpyminen hotelli Albertissa. Illallinen Boulevard Social-ravintolassa Gaijjinin vieressä. Molemmilla sama omistaja Tomi Björck.

Pöytä ulkona terassilla viimeisten auringonsäteiden kohteena. Ravintolan clue on sosiaalinen syöminen eli kaikki annokset jaetaan pöytäkunnan kesken.

Aluksi tilasin kaksi alkupalaa Snacks-listalta: pikkupizza ja pikkuhampurilainen. Nämä ovat siis tosi pieniä maistiaisia, vain pari suupalaa - herkullisia kuitenkin. Snacksit olivat hinnaltaan noin viisi euroa.

Varsinaiseksi pääruuaksi kanavarras tyyliin shish kebab pita-leivän kanssa. Annos oli kahdelle aika suuri, maistui erittäin hyvin.

Tarjoilija tarjosi mahdollisuutta vaihtaa lautaset ensimmäisen pääruuan jälkeen, kiva mahdollisuus, etenkin jos ruuat poikkeavat paljon toisistaan.

Viimeinen annos oli Black Angus- lihaa papupedillä. Tämä ei ollut minun makuuni, lihaa ei ollut paljoa ja annos oli muutenkin hyvin rasvainen.

Pääruuat olivat hintatasoltaan jonkin verran alle 30 euroa. Palvelu hyvää, ehkä niukasti jopa liian näkyvää.

Heinäkuun kuu ja järvi

 

 

Mark Helprin - Talvinen tarina

Massiivinen pokkari osui käsiini Akateemisen pokkarihyllystä. Kirjan kuvaus vaikutti mielenkiintoiselta, joten ostin sen itselleni.

Jossain vaiheessa sitä lukiessani ajattelin, että tuo takakannen kuvaus on aivan liian suppea, teoshan kertoo pääasiassa jostain muusta, mutta loppuvaiheessa ymmärsin, että tästä kirjasta on vaikea sanoa mitään yleispätevää kertomatta lähes koko tarinaa.

Kirjan kantava juoni on murtovaras-mekaanikko Peter Laken elämä ja sen symbolina liikuttava rakkaustarina kuolevan rikkaan suvun tyttäreen Beverly Penniin. Valkoinen taruhevonen Athansor - vai oliko se todellinen - ja Peter Lakea vainoava rikollisjoukko, Lyhyttakit, liittyvät myös kirjan juoneen olennaisesti. 

Kirja kertoo New Yorkista, se on satu ja se on tottakin. Ihmiset liikkuvat ajassa ja selittämättömiä asioita tapahtuu. Lähes jokainen lause on jollain tavalla taideteos, tämä tekee lukemisesta ajoittain raskasta, mutta myös kiehtovaa. Välillä lukiessani ajattelin, että tämä on yksi parhaista, tunteita herättävimmistä ja mielikuvituksellisimmista kirjoista mitä olen lukenut, välillä taas kiemurainen tyyli tuntui hieman sekavalta.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi, kirjan lukemiseen kannattaa mielestäni varata yhtenäistä aikaa, että siitä saisi enemmän irti.

Tästä kirjasta olisi siis helposti saatavissa lukuisa joukko nautittavia sitaatteja, mutta laitan nyt vain yhden:
Ajasta, s-480 - 481:
"Mutta ajan voi voittaa helposti; ei ajamalla takaa valoa, vaan vetäytymällä niin kauas, että näkee kaiken yhdellä kertaa. Maailmankaikkeus on liikkumaton ja täydellinen. Kaikki mitä on ollut, on; kaikki mitä tulee olemaan, on- ja niin edelleen, kaikkina mahdollisina yhdistelminä, Vaikka sitää katsellessamme kuvittelemme, että se liikkuu, eikä ole valmis, se on täysin valmis ja ällistyttävän kaunis."

Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 2013, en tiedä onko se tulossa Suomeen. Leffatraileri löytyy myös, ilmeisesti se ei ollut mikään kaupallinen menestys, vaikka tunnettuja näyttelijöitä mukana olikin.  Kiinnostaisi kyllä katsoa, miten pelkistetty tästä kirjasta tehty elokuva olisi.

Jo Nesbø - Panssarisydän

Harry Hole jahtaa uutta sarjamurhaajaa kiehtovassa - ja aika pitkässä lähes 900 sivun mittaisessa - tarinassa. Harry raahautuu aivan kuilun reunalta Hongkongista takaisin poliisityöhön ja ryhtyy ratkomaan sarjamurhia samalla joutuen osaksi norjalaista poliisihallinnon valtapeliä.

Monimutkaiset juonenkäänteet, orastava suhde samaa rikosta tutkivaan naispoliisiin Kajaan ja kamppailu keskusrikospoliisin päällikön Mikael Bellmanin kanssa pitävät lukijan hereillä. Hieman puistattavia ovat yksityiskohtaisesti kuvatut kidutuskohtaukset, mutta hyvin Nesbø pitää lukijan otteessaan loppuun saakka.

Lopussa on hieman kyllä mielestäni venytyksen makua, aivan kuin kirjailija olisi yrittänyt väkisin tavoittaa 900 sivua, mutta jäänyt siitä kuitenkin hieman.

John Irving - Minä olen monta

Irvingin uutta tuotantoa, tarina biseksuaalista Billistä, joka pitää sekä miehistä että naisista. Tarina alkaa Billin nuoruusvuosista - joissa kertomuksen pääpaino on - ja sijoittuu pääosin 1950-luvun lopun ja 1960-lukuun ja First Sistersin pikkukaupunkiin Vermontissa. Billin elämäntarina, rakkaudet ja ongelmat käydään perusteellisesti läpi. Kuvaukseen kietoutuvat oleellisesti harrastelijateatterin toiminta, kirjat, paini - etenkin yliopistopainija Kittredge - tuntematon isä sekä tietysti rakkaus ja seksi. Orastava vapaamielisyyden ilmapiiri romahtaa 1980-luvun alussa, kun AIDSin pelko räjähtää käsiin ja Billin lähipiirissäkin viikatemies korjaa satoansa.

Pidin tästä enemmän kuin viimeksi lukemastani Viimeinen yö Twisted Riverillä-teoksesta. Aika virkistävää lukea vaihteeksi näin erilaisestä näkökulmasta kirjoitettua tarinaa. Tosin tässäkin on mielestäni samanlaista venyttämisen makua, mutta kuitenkin tarinana parempi.

S. 371:
"Eräässä toisessa romaanissa - itse asiassa melkein kirjan alussa - kirjoitin: "Muisti on hirviö; ihminen unohtaa - se ei . Se vain kokoaa asioita, tallettaa tai kätkee kaiken. Muisti palauttaa mieleen asioita omasta tahdostaa. Ihminen luulee muistavansa, mutta muisti se ihmistä ohjaa!""

S. 529 (jälkiviisaudesta, tämä on niin totta!):
"Jälkiviisaana on helppo nähdä, miten paljon paremmin meillä olisi voinut mennä San Fransiscossa, jos olisimme heti kertoneet toisillemme sen mitä olimme kuulleet Kittredgestä, mutta elämää eletään hetki kerrallaan - ei sitä osaa arvioida mitä oikein tapahtuu sillä hetkellä kun se tapahtuu."

Kreeta, Rethymnon - lähtö

Lähtö aamulla jo klo 10. Mukava loma takana, etenkin sukellus oli mieleenpainuva kokemus, näen vieläkin silmät kiinni laittaessani mielessäni veden kirkkauden, kalat, kanjonit, ruohon ja kalliojyrkänteet.

Näkymä hotellin parvekkeelta kello viisi aamulla.

Kotona juhannusaattona. Ehdin vielä juhannussaunaan ja uimaan. Satoi vettä, lämmintä oli 11 astetta.

Kreeta, Rethymnon - päivät 5 ja 6

Päivä 5 oli erittäin kuuma, joten rannalle lukemaan ja harrastamaan räpyläuintia, välipala, salille, altaalle ja illallinen tällä kertaa kaupungissa.

Päivä 6, kts. päivä 5, paitsi ei menty bussilla kaupunkiin. Illalla kova tuuli, joten rannallakin oli punainen lippu uintikiellon merkkinä.

Otin illalla vielä muutaman kuvan tyrskyistä rannan betonilaiturilla, parhaasta tyrskystä en saanutkaan kunnon kuvaa, vain mustaa, mutta tunsin sen kyllä vartalossani.