Laskuvarjohyppy Pirkkalassa. Aika oli varattu 16:30, mutta olin paikalla jo hyvissä ajoin ennen neljää. Hyppypaikalla johti pieni metsätie, jonka varrella oli parkkipaikka-aukio. Loppumatkan kävelin hyppääjien päämajaan, jossa tandemvarjon pakkaus oli meneillään.
Kuulin, että parhaillaan pienkoneessa oli ylös menossa minua edeltävä tandemhyppääjä. Sää näytti huononevan pikaisesti ja minua edeltävälle hyppääjälle kävikin niin, että hyppypaikkaa ei löytynyt. Ainoastaan videokuvaaja hyppäsi koneesta, mutta tamdemhyppääjän oli palattava kentälle matalalla olevien pilvien vuoksi.
Vaikka hyppääminen näytti epävarmalta jäin kuitenkin odottelemaan, tapahtuisiko säätilassa muutoksia. Puoli kuuden maissa pilvilauttoihin näkyi tulevan sen verran aukkoa, että hyppymestari keskusteli lentäjän kanssa tilanteesta ja päättivät koettaa onneaan ja katsoa onnistuisiko hyppääminen. Täytin tarvittavat paperit, ml. lähiomaisen tiedot, jotta tietävät minne arkku toimitetaan- tämä oli keventävää huumoria :) Sovitin kypärää, lentohaalaria ja hansikkaita, sain pienen pikakurssin siitä, miten koneessa toimitaan ennen hyppyä ja hypyn aikana. Sitten vielä korkeusmittari käteen ja vanhalla VW Transporterilla hyppypaikalla.
Siellä lentäjä jo odottelikin niukasti varustellun pienkoneen vieressä. Koneessa oli vain yksi penkki - lentäjälle. Koneen vieressä hyppymestari kiristi vielä valjaani, tuntui aika tiukalta ja sitten me kaikki neljä - hyppymestari ja minä sekä kaksi kuvaajaa - kömmimme koneeseen. Kone käynnistyi vasta kolmannella kerralla ja sitten lähtöön.
Tavoitteena oli nousta 3000 metriin ja se kestikin vajaat puoli tuntia. Matkan aikana hyppymestari kiinnitti minun valjaani omiinsa ja kiristi kiinnityksiä vielä hieman. Ylhäällä näköalat olivat mahtavat, Ryanairin Bergamon kone lähti juuri nousuun, kun olimme 1,5 kilometrin korkeudessa. Yllättäen Nokia näytti noista korkeuksista suuremmalta kuin Tampere :)
Lähestyimme kolmea kilometriä ja rulo-ovi aukaistiin. Toinen kuvaaja astui ulos koneesta ollen käytännössä koneen ulkopuolella. Ryhdyin hivuttautumaan kohti vieressä olevaa aukkoa, muistaen samalla varoa kuvaajan toista vielä sisällä olevaa tennaria. Vein ensin jalat ulos, sitten hivuttauduin vielä eteenpäin, niin että olin käytännössä kokonaan koneen ulkopuolella jalat koneen rungon alle taivutettuina ja kädet kiinni haalarin sivuilla olevissa kiinnikkeissä ja selkä taivutettuna taaksepäin. Hyppymestari totesi nopeasti ready, steady, go ja sitten mentiin! Alussa pieni sokki, ilmavirta iski päin naamaa ja en muistanut oikeaa asentoa. Aika nopeasti kuitenkin hyppymestari näytti peukkuja ja hypyn paras osa alkoi! VAPAAPUDOTUS, noin 30 sekuntia. Se ei tunnu pudotukselta, vaan lentämiseltä. Unohdin kokonaan, että maa lähestyi lujaa vauhtia.
Laskuvarjo avattiin
noin kilometrissä ja sitten leijuttiin hiljakseltaan maahan. Sain itse ohjata laskuvarjoa, se toimii suurinpiirtein samoin kuin purjevene. Laskeutuminen oli pehmeä. Uskomattoman hieno kokemus! Hyppykorkeus 2900 m, huippunopeus 193 km/h, vapaapudotus 30 s.
