Haruki Murakami - 1Q84 osa 3

Murakamin 1Q84 mielikuvitus- tai rinnakkaismaailmaan sijoittuvan trilogian kolmas on on nyt luettu. Lukukokemus oli vähän hajanainen muiden kiireiden vuoksi, ehkä tästä syystä kolmas osa ei noussut mielestäni kahden ensimmäisen tasolle. Välillä jouduin lukemaan osia uudestaan yrittäessäni ymmärtää kokonaisuutta ja tapahtumien ketjuja. Tämä tietysti ei välttämättä ole kirjailijan vika :)

Odotuksetkin olivat tietysti kovat, koska 1&2 oli  parasta lukemaani pitkään aikaan (pohdintaa siitä löytyy tästä samasta blogista hieman aiempaa) ja loppui vielä sellaiseen kohtaan, että oli suorastaan pakko jatkaa heti tähän kolmanteen kirjaan.  Tengo ja Aomame ovat tässä osassa tapahtumien keskiössä ja yksityisetsivä Ushikawa on myös suuremmassa roolissa. Tengo vierailee isänsä luona useaan otteeseen ja yrittää saada selville menneisyyttään ja alkuperäänsä.

Päätarinana kertomuksessa on se, ehtivätkö Tengo ja Aomame tavata toisensa 1Q84 rinnakkaistodellisuudessa ennen kuin on liian myöhäistä ja Sakigaken mahtavat lonkerot ulottuvat heihin. Kirjan loputtua ainakin minulle jäi yksi asia avoimeksi. Koska en halua paljastaa loppuratkaisua, niin en sitä tässä ota esille.

Pidin kuitenkin kirjasta, kokonaisuudesta ja yksittäisten hetkien, tapahtumien ja paikkojen kuvaamisesta.  Taas useita mielenkiintoisia ajatuksia ja ajatelmia sekä  osuvia lainauksia muiden kirjailijoiden teoksista.

Aomame, s.70 (Muistan tämä, kun seuraavan kerran uin mökillä samanlaisessa vedessä):
"Suru valtasi Aomamen sydämen kuin tumma ja pehmeä vesi, äänettömästi ja varoittamatta."

Aomame: s. 71 (kursiivilla):
"Tätä se on, eläminen. Kun saa kerran toivonkipinän, sitä voi käyttää elämän polttoaineena tai merkkivalona. Ilman toivoa ei voi elää."

Ushikawa, s. 284:
"Fuka-Erin katse oli sulattanut ainakin hetkeksi tuon jäisen ytimen. Mutta se oli tuonut mukanaan myös kivun. Lämpö ja kipu tulivat samassa paketissa: ellei ottanut kipua vastaan, ei tuntenut myöskään lämpöä. Se oli eräänlainen vaihtokauppa."

Ushikawa, s. 288:
"Muistot palasivat mieleen pikkuhiljaa, niin kuin linnut lentävät pesiinsä hämärässä."

Tamaru Ushikawalle, s. 370:
"'Kärsimyksestä ei voi sanoa mitään yleispätevää. Jokainen kärsimys on erilainen. Tolstoita mukaillen: kaikki nautinnot muistuttavat toisiaan, mutta kärsimyksissä on suuria eroja.'"

Tamaru Ushikawalle, s. 378:
"'Shakespeare sanoi sattuvasti', Tamaru sanoi hiljaa katsoessaan Ushikawan muhkuraista epämuodostunutta päätä. 'Jotain sellaista, että jos kuolee tänään, ei tarvitse kuolla huomenna. Yritetään siis nähdä asian hyvä puoli.'"

Le Pot

Lauantai-illallinen ravintola Le Potissa. Paikalla sijaitsi ennen espanjalaistyyppinen ravintola Sevilla, joka nyt siis on vaihtunut maalaisranskalaiseksi itseään mainostavaksi Le Potiksi

Lauantai-iltana kello kuuden maissa paikka oli noin puolillaan. Ulkona oli jäätävän kylmä ja sisälläkin hieman viileää. Sisustus oli mielestäni hieno, erityisesti jäivät mieleen katosta roikkuvat lasiruutuikkuna ja vanha ovi - upean näköisiä yksityiskohtia.

Palvelu oli hyvää, ruokalistan tarjottavat ei ollut kyllä minun makuuni. Aika eksoottista tälläiselle maalaissuomalaiselle ja oli vaikea löytää mieleistä purtavaa. Valitsin lopulta entrecoten ja lisukkeeksi perunapyreen. Alkuruokana vihersalaatti ja leipä, aika perusannos, visuaalisesti miellyttävä kuitenkin,
Pääruoka oli hyvin valmistettu ja maukas, mutta entrecote ei kuitenkaan ole minun mielilihaani.

Ympäristö kaiken kaikkiaan miellyttävä ja mukavan näköinen ja palvelu toimii, mutta ruokalistalta minun oli vaikea löytää mitään mieleistä

Astor

Vuoden sisällä jo kolmannen kerran Astorissa. Sijainti hyvä, ihan Tampereen keskustorin kupeessa. Lauantai-illaksi pöytävaraus onnistui vielä saman aamupäivän aikana. Saavuimme alkavassa lumimyräkässä noin puoli seitsemän maissa, ravintola oli  3/4-täysi. Saimme hyvän pöydän seinänvierustalta, tosin Astorissa ei oikeastaan ole huonoja pöytiä.

Palvelu mainiota, ei tarvinnut odotella tai haeskella tarjoilijaa, oli aina paikalla ja ystävällisesti kyseli miten menee.

Pääruuaksi pippuripihvi - taas (huoh, mielikuvitus ja nälkä iskevät toisiaan korville:) - lisuke vaihdettu uuniperunasta röstiperunaksi, oli hyvä.

Jälkiruokana uunibanaani, kinuskikastiketta,vaniljavaahtoa, kermavaahtoa - erinomaista.

Loppuarvostelu: mukavan täyttävä ruokailukokemus taas Astorissa.

Ainoa, mikä ihmetyttää - ei pelkästään täällä, vaan lähes kaikissa suomalaisissa ruokaravintoloissa - on se viileyden tunne, joka aina talvisin ja joskus kesäisinkin käy kehon kimppuun. Olisi mukava tietää, onko Suomessa lämpimiä ravintoloita lainkaan?

Seppo Jokinen - Koskinen ja siimamies

En ole käytännössä koskaan aiemmin lukenut suomalaisia dekkareita - yleensäkin dekkareita aika vähän - poikkeuksena Mika Waltarin Palmu-tarinat. Nyt kuitenkin käteen sattui Seppo Jokisen kirja Koskinen ja siimamies. Kirjassa mielipuoli tappaja surmaa Tampereella lyhyen ajan sisällä kaksi naista ja haavoittaa kolmea muuta. Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen tutkii tapausta ja samaan aikaan erästä kioskimurtoakin.

Kirja on Jokisen ensimmäinen. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia minulla ei kirjan suhteen ollut, luin sen aika nopeasti läpi, intensiivistä ja tehokasta kerrontaa tapahtumista ja hyvin välittynyt kuva sekä Koskisesta että hänen työkavereistaan ja perheestään. Ei ehkä minun normaalia lukemistoani, mutta pidin siitä kuitenkin, lisäplussana tuttujen paikkojen kuvaaminen.

Mennyt vuosi

2013 takana, aika rankka, mutta elämyksellisin vuosi aikoihin monella tapaa.
 
 Uusi vuosi 2013 on alkanut - päivätyön lisäksi - liikunta- ja lukupainoitteisena.

Tänään salilla normaalia rankempi treeni, leuanvetosarjoa 20kg:n, 15kg:n ja 10 kg:n lisäpainoilla, lopuksi verryttelynä ilman painoja vajaa kaksikymmentä kertaa. Seuraavaksi dippisarja samoilla lisäpainoilla, jatkona 200 kylkiliikettä + 50 vatsarutistusta. Lopuksi Powerplatella etunojapunnerruksia toinen jalka pallon päällä ja toinen ilmassa ja kirsikkana loppuun vielä  leukoja niskan takaa.

Tähän väliin vähän palauttelua ja harjoituksen lopuksi jalkatreeni, sitten kotiin nukkumaan tunniksi.

Illalla ravintola Roastiin Tammelassa. Paikka on aika uusi, rennon oloinen, kivan väljästi kalustettu.
Roast ei ole kovin iso, mutta oli lähes täynnä illalla puoli seitsemän aikoihin. Pöytävaraus taannee sisäänpääsyn viikonloppuiltana. Juomaksi Seth Lager Suomenlinnan panimosta, mukavan ja vähän voimakkaamman makuinen kuin perinteiset merkit.

Ruokana metsästäjänleike 30 euroa, herkullista. Jälkiruuaksi vielä suklaakakkua ja vaniljäätelöä. Jälkiruoka olisi ollut parempi, jos suklaakakku olisi ollut lämmintä. Kokonaisvaikutelma kuitenkin positiivinen, voin suositella.

Haruki Murakami - 1Q84 (Osat 1&2)

Luin viime vuonna Murakamin Norwegian Woodin ja pidin siitä niin paljon, että ostin joululahjaksi itselleni kirjailijan uusimman teoksen 1Q84 (osat 1&2).

Sain juuri luettua sen loppuun ja olen vieläkin kirjan lumoissa. Pitkästä aikaa taas kirja, jota ei olisi tahtonut jättää kesken, jota yritti lukea hitaasti, että se ei loppuisi ja kuitenkin samaan aikaan odotti malttamattomana, mitä siinä seuraavaksi saattaa tapahtua ja kuinka lopulta käy.

Kirjan päähenkilöt ovat Aomame ja Tengo, kaksi nuorta, jotka ovat tavanneet toisensa ohimennen alakoulussa ja tuon tapaamisen muisto on jäänyt elämään molemmissa vahvasti.

Aomame on kuntovalmentaja, joka sivutöinään tappaa naisia pahoinpiteleviä miehiä erään pienen salaisen organisaation laskuun. Tengo on preppauskoulussa matematiikkaa opettava aloitteleva kirjailija.

Kolmantena keskeisenä hahmona on uskonnollisen kultin käsistä paennut Eri Fukada, salaperäinen nuori hiljainen tyttö, jolla on mukanaan uskomaton kertomus salaperäisestä pikkuväestä ja ilmakotelosta. Tengo ryhtyy työstämään tarinaa julkaisukuntoon ja julkaisun jälkeen teos saavuttaakin valtavan menestyksen. Tämän jälkeen alkaa todella tapahtua... 

Sekä Tengo että Aomame näkevät taivaalla kaksi kuuta, he elävät - ehkä - toisessa todellisuudessa, vaikka kaikki näyttää ja tuntuu  aivan samalta kuin ennen.

Murakami johdattaa lukijan hyvin perusteellisesti kirjan päähenkilöiden elämään ja ajatuksiin, hän kuvailee kiehtovan juonen lisäksi mielenkiintoisesti henkilöiden ympäristöä, vaatetusta, ruuanlaittoa, musiikki- ja kirjallisuusmakua.

En halua edes kuvata kirjan juonta enempää, koska teos tarjoaa elämyksen kokonaisuudessaan, juonen kehittely on vain osa isosta kuvasta.

Muutama lainaus kirjasta ja sen tunnelmasta:

Aomame kertoo Tengosta (s. 262):
"Jos pystyy rakastamaan koko sydämestä edes yhtä ihmistä, elämä on pelastettu. Vaikka ei voisikaan olla yhdessä sen ihmisen kanssa."

Aomame huomaa maailman jotenkin muuttuneen:
"Pian hänelle alkoi kuitenkin valjeta, että yötaivas, jonka hän näki yläpuolellaan, oli jotenkin erilainen kuin se taivas, jonka hän oli tottunut näkemään. Jokin oli vinossa, vähän mutta selvästi.
Vasta jonkin ajan kuluttua hän käsitti, mikä oli muuttunut, mutta senkin jälkeen hänen oli vaikea uskoa näkemäänsä. Hänen aivonsa eivät tahtoneet vahvistaa sitä, mitä hänen silmänsä havaitsivat.
Taivaalla oli kaksi kuuta - pieni ja iso. Ne paistoivat siellä rinnakkain. Isompi kuu oli se, jonka hän oli aina nähnyt. Se oli keltainen ja melkein täysi. Mutta sen vieressä oli toinenkin kuu. Se oli kummallisen muotoinen."

Aomame muistelee (s. 299):
"Aomame kävi monessa pienessä huoneessa sisimmässään ja meni ajassa taaksepäin kuin ylävirtaan uiva kala. Hän löysi tuttuja näkyjä ja unohtuneita hajuja, ihanaa kaihoa ja ankaraa kipua."

Tengo levottomana (s. 385):
"Hän ei kuitenkaan pystynyt keskittymään. Hän oli päivästä toiseen rauhaton ja sekava, niin kuin hän olisi nielaissut vahingossa paksun pilvenhattaran."

Aomame hankki aseen Tamarulta (s. 438):
""Tšehov on sanonut", Tamaru sanoi noustessaan tuolista "että kun ase esitellään tarinassa, sen on pakko laueta."
"Mitä se tarkoittaa?"
Tamaru seisoi Aomamea vastapäätä. Hän oli vain muutaman sentin pitempi kuin Aomame. "Että tarinaan ei pidä tunkea turhaa rekvisiittaa. Jos ase esitellään, sen pitää laueta jossain vaiheessa. Tšehovin tarinoissa ei ollut yleensä turhia koristuksia.""

Tengo muistelee Aomamea (s. 485):
"Tengo mietti: 'miksi se laiha pikkutyttö on jäänyt sydämeeni niin pitkäksi aikaa? Hän tuli luokseni oppitunnin jälkeen ja purisit kättäni. Siinä kaikki'. Mutta Tengosta tuntui kuin Aomame olisi vienyt hänestä palasen mennessään - hänen sielustaan tai ruumistaan. Tilalle hän oli jättänyt palasen omaa sieluaan tai ruumistaan."

Seuraavana arkipäiväna kirjakauppaan ostamaan osa 3!