sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Vuorotteluvapaa alkaa...

Olen perjantaina jäämässä pitkäaikaiselta työpaikaltani vuorotteluvapaalle. Tarjoan kaikille jo keskiviikkona kakkukahvit, koska en pidä kovin virallisista tilaisuuksista, jollainen siitä perjantaina saattaisi helpommin tulla, koska poistun ovesta suurin piirtein heti kakun jälkeen. Kaikista helposti tuntuu silloin, että pitäisi sanoa jotain elämää suurempia kohteliaisuuksia.

Mietin ylipäätänsä, miten keskiviikkona voisin kertoa - kliseisiin sortumatta - että kaikki työtoverini ovat hyvä tyyppejä. Tulin siihen tulokseen, että tilanteen niin salliessa voisin sanoa vaan yksinkertaisesti totuuden: olette kaikki hyviä tyyppejä, kaikki erilaisia, mutta mukavia kukin omalla tavallaan. Siitä syystä töissä on ollut niin  mukavaa kuin töissä vain voi olla.

Siitä tietysti pulpahti mieleeni, että jos olisin Darth Vaderilla töissä, niin tilanne olisi paljon hankalampi. Pitäisi varmaan sanoa, että olette kaikki tosi ilkeitä ja pahoja tyyppejä. On ollut tosi mukava tehdä töitä kanssanne. Silti huomaisi, kun kuuntelijoista suorastaan huokuu läpi, että mitä se yrittää meitä imarrella, lähtis jo meneen.

No, edessä on pitkä vapaa, mieli hieman haikea, mutta minun kannaltani tämä ratkaisu oli tehtävä. Odotan mielenkiinnolla uusia seikkailuja - aamuisella lehdenhakureissulla ;) Tuleekohan minusta parempi ihminen?

Näkymä entisen työhuoneeni ikkunasta myöhäisenä iltapäivänä

torstai 20. marraskuuta 2014

Uusi kamera sukelluskäyttöönkin

Sain (suomeksi: ostin itselleni lahjaksi) viime perjantaina uuden kameran, Olympus PEN E-PL7. Hieno kapistus, paljon erilaisia ominaisuuksia, joiden opetteluun menee varmaan puolisen vuotta :)
 





Kyseessä on järjestelmäkamera, minulle ensimmäinen sellainen. E-PL7 on suunnattu pääasiassa naisille, kuten sen kotisivuista voi helposti päätellä: http://www.olympus.fi/site/fi/c/cameras/pen_cameras/pen/e_pl7/index.html.

Minun tarpeisiini se sopi kuitenkin hyvin kahdesta syystä:
  1. Siinä on mukana sukellustilaohjelma vedenalaiseen laajakulmakuvaukseen ja vedenalaiseen makro-kuvaukseen. Nämä eivät ole enää kameran SCN-valikossa helposti valittavissa (kuten sen edeltäjässä PEN E-PL5-kamerasssa), mutta löytyvät kuitenkin kamerasta ja ne pystyy ohjelmoimaan helposti valittaviksi kameran Fn-napin taakse. Mukana myös vedenalainen valkotasapaino.
  2. Kameralle suunniteltu sukelluskotelo on jonkin verran pienempi kuin E-PL5:n vastaava. Tämä helpottaa jonkin verran sukeltamista, kun on mahdollista - ainakin luulen vielä - kiinnittää kamera varusteisiin siten, että molemmat kädet voivat välillä jäädä vapaaksi.
Perustoimintojen opetteluun on jo mennyt tovi. Myös sukelluskotelon huoltoon ja testaukseen on mennyt oma aikansa.



  
Viikonloppuna täytyy vielä miettiä, minkälaisen kiinnitysmekanismin tuohon koteloon hankkisi. Olisi kiva, jos saisi siihen sellaisen systeemin, että sukelluksen voisi aloittaa kädet vapaina ja kameran saisi helposti käyttöön tarvittaessa. Tuo kotelo ei ole kuitenkaan ihan pieni, joten omat haasteensa tässä on.

Kameran hinta oli 599 euroa ja kotelon 699 euroa. Aika kallista, mutta jos tässä oli miestenpäivälahja, syntymäpäivälahja ja joululahja, niin sen voi kuvitella pienemmäksi. Mielikuvitusta tähän tietysti tarvitaan :).

maanantai 10. marraskuuta 2014

Haruki Murakami - Värittömän miehen vaellusvuodet

Murakamin uusin tuli luettua pikalukuna yhden vuorokauden aikana. Mielestäni hieno kirja taas kerran, etukäteen ajatellen ehkä ei niin kiinnostavasta aiheesta.
Päähenkilö Tsukuru Tazaki alkaa vajaan parinkymmenen vuoden jälkeen selvittää, miksi hänen parhaat ystävänsä sulkivat hänen yhtäkkiä toveripiirinsä ulkopuolelle.

Selvittäessään tapahtumia Tsukuru piipahtaa Suomessakin tapaamassa yhtä vanhoista kavereistaan. Murakamin Suomi-kuvaus kuulostaa jotenkin epätavalliselta, Helsingin vaikutti sen perusteella yllättävän mielenkiintoiselta kaupungilta, ihan erilaiselta kuin itse sen muistan ;) Myös Hämeenlinnan maalaismaiseman kuvaus voi hyvinkin tuoda Suomeen muutamia japanilaisia turisteja.

Tazaki toteaa Suomen matkansa aikana, että suomalaiset mielellään kertovat elämään liittyviä aforismeja, jopa kyllästymiseen asti. Siitä tulikin mieleeni laittaa tähän yksi, jota tosin ei ollut kirjassa: 'Elämä on kuin golfpallo, sarja kovia iskuja ennen kuin putoaa kuoppaan.'

Vaikka kirja oli hyvä, se ei ollut minusta yhtä taianomainen kuin 1Q84, ehkä enemmänkin Norwegian Woodin tai Kafka rannalla kirjojen tyyppinen. Muutama asia jäi siinä jopa mietityttämään, mutta en ehkä nyt paljasta niitä tässä, että et sinä lukijani menetä pisaraakaan kirjan tehosta. Jotenkin tuo pohdiskeleva ja viipyilevä, elämäntuskaa ihmettelevä tyyli vetoaa kyllä minun hyvin.

S.234:
"Ihmisen sydän on yölintu. Se odottaa hiljaa jotakin ja hetken tultua lehahtaa suoraan minne pitääkin."

S.236 Suomen valoisasta yöstä:
"Valo hiipi kuitenkin jostakin sisään kuin vanha muisto, jota ei saanut pyyhittyä pois."

maanantai 3. marraskuuta 2014

Lontoo - päivä kolme ja paluu

Maanantai 27. lokakuuta 2014

Terveellinen aamiainen vilkkaan kadun varrella sijaitsevassa Pod-pikaruokapaikassa.

Aamiaisen jälkeen ostoksilla.

Vierailu myös National Galleryssa, jonne sisäänpääsy on ilmainen. Massiivinen museo, paljon lapsia, ilmeisesti esikouluikäisiä piirtämässä mallista taideteoksia uusiksi. Lyhyessä ajassa tuli nähtyä paljon vanhojen mestareiden teoksia: Vermeer, Van Gogh, Gauguin, Monet, Pissarro, Turner, Rousseau...

 Lady Jane Greyn mestaus ja tämä allaoleva Claude Monetin Gare Saint Lazare olivat minun mielestäni mieleenjäävimpiä, etenkin tuo Monetin matkustusta ja lähtemistä kuvaava teos olisi kiva omassa olohuoneessakin :)
Claude Monetin Gare Saint Lazare National Galleryssa

Pallo hukassa, Lost Ball
Taxilla Knightsbridgeen. Fish and chips maistui Sloane Streetin ainoassa pubissa, nimeltään Gloucester.

Kävelyä vasten auringonlaskua Chelseassa Kings Roadilla. Kivan näköistä. Bussilla ja metrolla takaisin hotellille.

Illallinen viereisessä Jamie Oliverin italilaisravintolassa Threadneedle Streetillä. Pääruokana Tagliatelle bolognese aivan mahtava ja täyttävä annos. Jälkiruuaksi taivaallinen tiramisu, maha aivan täynnä.




Leadenhall Marketin ovensuusta


Lontoo - lähtöpäivä
Herääminen, aamiaiseksi alhaalta myslipatukka ja banaani. Kävellen Liverpool Stationille ja kaunis aurinkoinen sää tuotti vielä leppoisan junamatkan.

Toivottavasti nyt ei ole koneessa yhtä kylmä kuin tulomatkalla. Olen kyllä varustautunutkin paremmin :)