Valokuvausta Kaukajärvessä

Vedenalaisen valokuvauksen harjoittelua Kaukajärvessä syyskuun viimeisinä päivinä. Kuvausaika myöhäinen iltapäivä noin kello 16:50-17:40. Aurinko paistoi vielä viimeisillä voimillaan, ilma oli kuitenkin aika viileä.

Kamerana  vuokravehje OlympusE-PL2, jolla sai otettua kuvia myös RAW-formaatissa (ORF tässä kamerassa).

Kaukajärven vesi oli aika kirkasta ja kaloja sekä rapuja oli liikkeelllä paljon. Aivan kuin vedenelävät olisivat saaneet tietää, että kamera laskeutuu kohta veteen ja on mahdollista päästä valokuvaan ja vaikka johonkin blogiin :)

Valkotasapainon säätäminen näkyy selvästi kuvasarjassa

Kuvaus on periaatteessa aika helppoa - teknisenä suorituksena siis - mutta veden alla siihen tulee lisää vaikeusasteita. Pysähtyminen ja taaksepäin liikkuminen on aika hankalaa kokeneellekin sukeltajalle, saatikka sitten minulle. Moni hyvä kohde, kala, rapu tai muu erikoisuus jäi siis kuvaamatta tai kuvasta tuli epätarkka, koska se tuli otetuksi yhdellä kädellä samalla kohteen ohi liukuen. Kameran käsittelykin kuivapuvun hanskoilla ei ole ihan yhtä sujuvaa kuin maanpäällä.

Veden alla säädettiin kameran valkotasapaino uudestaan. Tästä leikkeestä näkee hyvin, missä vaiheessa tuo säätö tehtiin.



Olen kuitenkin aika tyytyväinen lopputulokseen ja etenkin sukellukseen kaikkinensa.
 

Kaukajärven vesikasvillisuutta

Rapuherra (tai rouva)

Vedenalaista kasvillisuutta

Rapu valokeilassa

Tapaaminen veden alla

Lähikuva pohjasta

Lähestymässä pintaa

Pinnalla

Sukellus Kaatialassa

Sunnuntai-aamuna aikainen herätys ja suunta autolla kohti Pohjanmaata ja Kuortanetta. Päämääränä oli Kaatialan entinen vedellä täyttynyt louhos, jossa tarkoitus oli toteuttaa AOWD-sukelluksen syvyysosuus.

Aamu oli aivan mahtavan upea, välillä hieman sumua, mutta kuitenkin aurinkoinen. Matkalla oli suorastaan pakko pysähtyä kerran kuvaamaan auringonnousua sumuisen lammen takaa. Muitakin hienoja kuvauskohteita oli, mutta en tohtinut riskeerata aikataulua, koska perillä piti olla kello kymmeneen mennessä.

Aamuaurinko sumuisen lammen yllä jossain Pohjanmaalla.

Aamuaurinko sumuisen lammen yllä jossain Pohjanmaalla.

Loppumatkasta yritin löytää kahvipaikkaa ja Alavudella näinkin, että siellä jossain olisi ABC-ketjun huoltamo, joka varmasti olisi auki. Sinne löytäminen Tampereen suunnasta olikin oma taiteenlajinsa - jostain syystä opasteita ei ollut. Löysin lopulta kuitenkin perille ja kerroin kassalla huolestuneeni siitä, miten ihmiset saavat kahvinnälkänsä tyydytettyä, kun huoltamolla ei tahdo löytää millään.
 Perässäni linjastolla ollut rouva ihmetteli oma-aloitteisesti aivan samaa. Kassaneidit totesivat, että ilmeisesti tiehallituksen mielestä opasteet olivat riittävät, koska se ei ole antanut lupaa uusien opasteiden asettamiseen. Terveisiä vaan Tiehallitukselle ja ABC:lle ja tiedoksi, että nykytilassa aseman löytäminen on onnenkauppaa ja vaati jonkin verran sitkeyttä yrittäjältä.

Yleiskuva matalasta päästä

Veden kirkkaus näkyy hyvin pilviselläkin säällä

 Olin perillä hyvissä ajoin ja aikaa sukellukseen valmistautumiseen ja läpikäymiseen oli runsaasti. Vesi oli mahtavan kirkasta suomalaiseen yleiseen tasoon verrattuna. Laskeutuminen oli aika helppoa laskeutumisköyttä pitkin, ongelmia aiheutti ainoastaan maski, joka laski vettä sisälleen alaspäin katsottaessa. Pysähdyin pari kertaa tyhjentämään maskin ja kiristämään sen hihnoja ja pääsimme pohjalle asti ilman muita hankaluuksia.

Laskeutuminen kesti aika pitkään ja tuntui jotenkin jännittävältä, koska pohjaa ei näkynyt allamme ennen kuin jossain 20 metrissä.  Pohja on noin 30 metrin syvyydessä. Pohjan läheisyydessä oli iso sukelluskello ja pienoinen lentokone, pohjalla lisäksi vanha autonraato.

Laskeutumispaikka, suora seinämä alkaa heti tuosta parin metrin päästä rannasta

Oleilimme hetken alhaalla, tutkimme lentokoneen ja auton sekä kävimme sukelluskellon sisällä. Lähdimme sitten hyvissä ajoin nousuun ja teimme turvapysähdyksen viiden metrin merkin kohdalla.

Sukellus meni hyvin ja tuntui mukavalta, oma maksimisyvyyteni oli tuossa 29,5 metriä.

Malesialainen Tamperella

Ravintola Borneossa sunnuntaipäivällisellä. Tammelan torin reunalla sijaitseva malesialaisravintola aukeaa kello 13, olimme siellä noin puoli tuntia avautumisen jälkeen ja saimme viimeiset vapaat paikat. Tila on aika pieni, vain 20 asiakaspaikkaa. Sali on konstailematon, mutta kuitenkin ihan kivan näköinen.

Tilasimme ruuat Satai Ayam Nasi Kelapa eli Satay-kanaa vartaassa) ja Ayam Madu Limau eli kanaa sitruunahunajakastikkeessa. Ruoka oli erittäin hyvää. Palvelu nopeaa ja ystävällistä. Suosittelen.

Haruki Murakami - Kafka rannalla

Murakamin Kafka rannalla tuli luetuksi aika pikaisesti 1Q84:n jälkeen. Alku oli tosi lupaavan tuntuinen, mutta kokonaisuutena ei silti noussut mielestäni 1Q84:n tasolle - joka tosin on yksi parhaista lukemistani kirjoista.

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias äitinsä hylkäämä poika, joka karkaa kotoaan ja ottaa valenimen Kafka Tamura. Tarinan muita päähenkilöitä ovat 60-vuotias mystisen ruumista irtaantumiskokemuksen kokenut kissojen kanssa keskusteleva Nakata, hieman yli 50-kymppinen ihanan eteerinen neiti Saeki, rekkakuski Hoshino (Nakatan kumppani) ja parikymppinen tyttö Sakura.

Kafka karkaa kotoaan, koska ei pysty elämään isänsä kanssa ja päätyy Shikokussa sijaitsevaan yksityiseen kirjastoon apupojaksi. Kaikkien päähenkilöiden tiet johtavat lopulta samaan paikkaan ja yliluonnolliset tapahtumat saavat aikaan tietyllä tapaa vapauttavan tapahtumaketjun, jolla on merkittävät vaikutukset kaikkien elämään.

Vaikka kirja ei mielestäni siis ollut 1Q84:n tasoinen, se oli aivan merkillisen vangitseva. Ensimmäiset 300 sivua elin kirjassa ja hädin tuskin muistin siirtyä lentoasemalta lentokoneeseen. Murakami osaa kirjoittaa minulle - ja ilmeisesti monille muillekin. Yliluonnollisten ilmiöiden tapahtumaketju ei tosin ihan auennut minulle, joten loogisella tasolla en pysynyt joka hetki mukana, mutta siitä viis - tunne on tärkeintä.

S. 53-54 Oshiman ja Kafkan keskustelu (tämän täytyy olla totta :):
""Platonin Pidoissa Aristofanes kertoo, että tarunhohtoisessa menneisyydessä oli kolmenlaisia ihimisiä", Oshima sanoo. "Oletko kuullut tämän?"
"En.
"Muinaisina aikoina ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti miehiä tai naisia, vaan oli olemassa kolme ihmistyyppiä: mies/mies, mies/nainen ja nainen/nainen. Toisin sanoen jokainen ihminen koostui kahden ihmisen aineksista. Tämä järjestely tyydytti kaikkia, eikä kukaan pitänyt sitä mitenkään merkillisenä. Sitten Jumala kuitenkin leikkasi kaikki ihmiset veitsellä kahtia, keskeltä halki. Sen jälkeen maailma jakaantui miehiin ja naisiin ja lopputulos on, että ihimiset kuluttavat kaiken aikansa siihen, että yrittävät etsiä kadonnutta toista puoliskoaan.""

S. 191 Kafkan ajatuksia vastuusta:
"Sinä pelkäät mielikuvitusta. Ja vielä enemmän pelkäät unia. Pelkäät vastuuta, joka alkaa unista. Valveilla ollessasi voit tukahduttaa mielikuvituksen. Mutta unia et pysty tukahduttamaan."

S. 334 Kafkan ajatuksia:
"Niinpä niin, kummalliseen tilanteeseen olet joutunut. Sinä rakastat tyttöä, jota ei enää ole ja olet mustasukkainen pojalle, joka on iäksi kadonnut. Mutta silti sinun tunteesi on todellisempi ja tuskallisempi kuin mikään, jota olet tähän mennessä tuntenut. Eikä ulospääsyä ole. Ei paikkaa, minne paeta. Olet eksynyt ajan labyrinttiin ja suurin ongelmasi on, että et halua sieltä pois."

S. 375, lainaus lainauksesta:
""Puhdas nykyhetki on se käsittämätön hetki, kun menneisyys hotkaisee tulevaisuuden. Tosiasiassa kaikki tuntemukset ovat jo valmiiksi muistoja."

S. 601 neiti Saeki Kafkalle, kirjan lopussa (tämä on tärkeää koko
kirjan kannalta - anteeksi, jos tästä paljastuu jotain juonesta):
""Mitä haluatte minun tekevän, jos menen takaisin?"
"Vain yhden asian", hän sanoo, nostaa päätään ja katsoo minua suoraan silmiin. "Haluan, että muistat minut. Jos sinä muistat minut, en välitä, vaikka kaikki muut unohtaisivat."

Bilbao

Matkalla Bilbaoon.

Herätys 3:15, matka Helsinkiin.

Lentoasemalla aikaisin, kuten aina. Ensin 8:10 Lontooseen Gatwickiin, sieltä hetki Lontoon keskustaan ja iltapäivällä Stanstedtiin.

Kävelyretki Victoria Stationin ja Liverpool Stationin välillä oli noin 6-7 kilometriä. Lounas Fraser-tavaratalon vieressä sijaitsevassa pub Albertissa - hyvin paikkaansa sopimattoman, mutta perinteisen näköinen rakennus, jossa esitteen mukaan harrastettu ravintolatoimintaa vuodesta 1730.

Stanstedtissa oli aikamoinen ruuhka ja odotus tuntui pitkältä. Meidän terminaalimme ilmoitettiin vasta 40 minuuttia ennen lähtöaikaa ja sinne oli lyhyt junamatka.

Lentomatka Bilbaoon kesti tunnin ja 40 minuuttia. EasyJetillä jalkatila oli selvästi pienempi kuin Norvegianilla.

Taksimatka Hostel Begoniaan kesti reilu 20 minuuttia ja maksoi noin 25 euroa. Kahden tähden majapaikka ylitti odotukset iloisesti, oli siistiä, tilavaa ja rauhallista.

Begonian kirjahyllystä

Ensimmäinen aamu Bilbaossa.

Takana aika hyvin nukuttu yö. Aamupala noin puoli 12 maissa: herkullinen leipä, tuoremehua ja cafe con leche.

Päivällinen mukavassa pizzeriassa, saatiin yksi pizza ja kaikki jälkkärit ilmaiseksi, koska yhdestä pizzasta löytyi metallinpala. Ravintolan päällikkö hoiti tilanteen tosi tyylikkäästi, palanen oli ilmeisesti leipälapiosta.
Illalla hallille, paikalla oli lähes 10000 suomalaista. Tunnelma oli hyvä, mutta USA oli vain liian hyvä.


Sunnuntai, päivä 2 Bilbaossa.

Päiväohjelmassa ensin kuntosali, sitten aamiainen ja hallille katsomaan päivämatsin toinen puoliaika.
Ennen Suomen ottelua (Suomi-Ukraina) käytiin lähistöllä hakemassa ruokaa - koska halusimme vähän kauemmas kisakylän hälinästä, mutta löydimme aluksi pelkkiä tapas-baareja. Loppujen lopuksi osuimme paikalliseen Telepizzaan, jossa pizzojen väsääminen kesti yli puoli tuntia. Kävelimme sitten hallille vauhdikkaasti pizzaa syöden ja ehdimme sinne juuri ennen pelin alkua.

Ottelu oli aivan mahtava ja päättyi lopulta Suomen voittoon. Kisakylässä tunnelma oli sen jälkeen ylitsevuotavan ja lähes käsinkosketeltavan herkän juhlava.


Maanantai päivä 3 Bilbaossa.

Nukuimme pitkään, aamupalalla vasta noin puoli yhden aikoihin.

Visiitti Guggenheim-museossa, joka oli poikkeuksellisesti auki myös maantaina, ilmeisesti koriksen MM-kisojen vuoksi.  Museo on itsessään paras taideteoksensa, aivan erikoinen tiloiltaan ja ulkonäöltään. Esitteellä olevat taideteokset jäivät ikäänkuin tilojen varjoon ja eivät erityisesti vaikuttaneet- paitsi yksi seinällä liukuva runoteksti, joka jotenkin kosketti.

Guggenheimista ulos

Päivällinen ravintola Purabrasassa, hampurilainen ja vettä.
Ilta kului niinsanotusti chillaillen.

Tiistai - päivä 3 Bilbaossa.

Alakerran tavernassa nautitun aamupalan jälkeen katetulle ulkokentälle pelailemaan korista. Minulle tarjoutui myös tilaisuus puhua radiossa Bilbaon tunnelmista, mutta vastaus venyi liian myöhäiseksi. Menetin siis mahtavan tilaisuuden kertoa kaikille mikä tässä maailmassa oikein on pielessä ja miten sitä oikeasti pitäisi johtaa :)

Suihkun jälkeen oleilua kaupungilla ja kolmen ruokalajin päivällinen Casco Viejossa olevassa kiinalaisravintolassa antoi lisää energiaa.

Iltapelinä Suomen vastassa Dominikaaninen tasavalta. Suomi aloitti hermostuneesti, heitot eivät uponneet ja puolustuksessa annettiin helppoja koreja.
Lopussa tappio muutamalla pisteellä.

Keskiviikko Bilbaossa - lähtöpäivä.

Aamulla koripalloa 2 vs. 2.

Suihku ja pakkaus. Päivällinen alakerran tavernassa ei oikein maistunut.

Taksilla lentoasemalle, kesto noin vartin ja maksoi 25 euroa.

Bilbao oli yllättävän kaunis kaupunki ja Hoste Begonia positiivinen kokemus: siisti ja rauhallinen. Kiva reissu.



Lentoasemalla vielä odottelua pari tuntia. Aloittelin Murakamin teosta Kafka rannalla, lupaavan tuntuinen kirja.
Lentoasemalla menin vielä coolisti maailmanmiehen elkein pudottamaan purkkani roskikseen huomataksen, että säiliö oli jaettu kolmeen eri osaan eikä minulla ollut aavistustakaan, mihin laariin purkka laitetaan. Valitsin eniten purkan värisen muovipussin ja käytin seuraavat 30 sekuntia purukumista erkaantumisyritykseen. Onnistuihan se kuitenkin lopulta...

Akur/Adios Bilbao!