Aamulla bussipysäkillä. Bussia ei vain kuulu. Tutkin aikataulua tarkemmin ja ymmärrän, että busseja ei kulje niillä tunneilla, joiden kohdalla ei ole mainittu minuutteja. No, ei hätää, aikaa on...
Seuraavaakaan bussia ei tule. Muistelen, että näin eilen jonkun bussiliikennettä koskevan lapun bussissa, en vain osannut tarpeeksi ranskaa ymmärtääkseni sitä. Ajattelin, että tämä päivä olisi kansallinen joukkoliikennepäivä tms.
Ei muuta kuin kävelemään kohti rantaa, reilut kolme kilometriä ja alamäkeä, ei hirveän paha.
Rantakadulla bussit toimivat ja suuntasin numero 8:lla kohti keskustaa. Olin jo tässä vaiheessa niin paljon myöhässä, että retki Saint Paul De Venceen oli pakko jättää väliin. Lisäksi alamäkikävely converseilla oli tuottamassa uhkaavasti rakkoa jalkapohjaan.
Lounaan jälkeen nautin lämmöstä ja auringosta katukahvilassa, rentouduin niin täysillä, että en jaksanut kaivaa kirjaa esiin lukeakseni sitä. Paluumatkalla piipahdus turisti-informaatiossa kysymässä, miksi bussit eivät kulkeneet. Selvisi, että kyseessä oli lakko ja minun osoitteeni paikallisbussi ei kulkisi koko päivänä. Virkailija oli hyvin myötätuntoinen ja näytti kartalta, että paikallisbussin lähtöpaikalla Carras-pysäkillä oli taksiasema, josta saisi kyydin loppuosan mäkitaivalta varten.
Uutinen lakosta oli tavallaan huojentava, olisi ollut ikävämpi, jos syy olisi ollut vain se, että joskus bussit eivät vaan kulje. Bussi 8 tulikin noin vartin odottelun jälkeen, sillä matka Carras-pysäkille taittuikin taas nopeasti ja mukavasti.
Pysäkin vieressä on iso Carrefour-market, josta tuli ostettua pari muovikassillista ruokaa ja juomaa, koska nehän saisi kätevästi taksilla perille.
Taksiasemaa ei kuitenkaan löytynyt mistään. Kukaan ei muistanut myöskään koskaan nähneensä sellaista niillä liepeillä. Lennosta taksia oli lähes mahdotonta saada, niitä on ylipäätänsäkin Nizzassa hyvin vähän ja bussilakon aikana vieläkin hankalampi tavoittaa. Kammottava totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua: edessä oli reilun kolmen kilometrin kävelymatka painavien ruokakassien kanssa tai käytetyn auton osto. Valitsin kävelyn.
Suggeroin itseni nöyräksi aasiksi ja lähdin menemään. Ensimmäinen reitti oli umpikuja. Seuraavaksi navigaattori johdatti minut harhaan, siitä tuli noin 500 metrin lisäkävely.
Repun hihna alkoi hieman polttaa hartioita, kädet olivat venyneet noin pari senttiä, mutta matka alkoi lähestyä loppuaan. Hienoa. Fantastique.
Istahdin sohvalle levähtämään. Kurotin kännykkääni sohvapöydältä. Samalla selkä kramppasi tiukasti ja tuskallisesti. Kännykässä oli viesti sukellusfirmalta: huominen sukellus peruutettu. Merde.
Sohvalla istuessani päätin kostaa koko reissun oluttölkeille, joita muiden muassa olin kantanut 3,5 kilometrin matkan: imin ne tyhjiksi ja rutistin tölkit julmasti. Tuntui heti paremmalta.
Opettavainen päivä :)
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Vanhaa kaupunkia |
 |
| Place Massenan lähellä leikitellään vesihöyryllä |
Arnold on jutun varsinainen päästara, sienitutkija, joka yhtäkkiä törmää mielikuvitukselliseen kuninkaallisten salapaikkaan sieniekspertin roolissa, rakastuu kauniseen Tuva-saarten kuninkaalliseen Lolaan, jättää vaimonsa ja kruunataan kuninkaaksi.
