Viimeinen sukellusreissu tällä lomalla. Lähtö oli
vasta 9.55, joten aamuherätys ei ollut niin aikaisin kuin muilla
sukellusreissuilla. Satamasta hyppäsimme letkeästi pitkähäntäveneeseen, jossa onnekkaasti oli bambukatos, joten auringon polttavuus oli vältettävissä. Matka sukelluspaikalle eli Thai Muang hylylle kesti reilun puoli tuntia ja hyvässä seurassa - mukana oli myös eilisellä Similanin reissulla olleita - matka sujui nopeasti.
Veneesä oli kahden eri sukellusfirman sukeltajia, Sea Dragonin ja Raya Diversin. Rayan ryhmässä sukeltajia oli kolme, minä, Tanja ja oppaamme veli. Lisäksi mukana oli ruotsalainen dive masteriksi opiskeleva tyttö.
Dive masterimme Ossi kertoi perusteellisesti, mitä sukellukselta oli odotettavissa ja varusteiden kasauksen jälkeen jysähdettiin selkä edellä veteen. Paikalla on poiju, josta lähtevä köysi oli kiinnotetty hylkyyn. Köyden avulla laskeutuminen oli helppoa, muutoin olisikin tullut ongelmìa, koska näkyvyys oli aika huono ja paikalla oli suhteellisen voimakas virtaus.
Hylyn matalin kohta oli noin 15 metrissä ja pohja noin 21 metrissä. Näkyvyys oli aika huono, mutta kaloja oli tosi paljon ja hylky - huono-onninen ruoppausalus - oli aavemainen monine ulokkeineen ja aukkoineen.
Pintaannousun jälkeen lepoa ja pieni retkieväs; kumma miten mikä tahansa ruoka maistuu sukelluksen jälkeen aivan taivaalliselta :)
Koska veneessä ei ollut vessaa, niin pikkuhätä hoidettiin pienellä uintiretkellä veneestä.
Puoli kahden maissa hyppäsimme veteen seuraavan kerran. Näkyvyys oli nyt parempi ja virtaus pienempi. Kalalajien runsaus ja määrä oli aivan omaa luokkaansa. Leijonakaloja oli poikkeuksellisen paljon, oli varmaan muitakin, mutta en pysty vielä tunnistamaan kuin muutaman. Hyvä sukellus.
Pintaannousun jälkeen puhelimme hiukan kalalajien runsaudesta. Ihmettelin, että täytyy niiden nimeämisen olla jo hankalaa, esimerkiksi ammattien mukaan nimettyjä ovat jo sergeantfish ja surgeonfish. Softwarearchitectfish on kuulemma vielä toistaiseksi löytymättä.
Paluumatka oli sinänsä hieno, mutta olin päättänyt odottaa oikeaa vessaa ja sen vuoksi loppumatka - lähes tunti - koska jouduimme odottamaan vielä venepaikkaa lähes vartin, oli aika tuskallinen. Meditoin itsekseni stoalaisesti.
Kun lopulta saavuimme laituriin, sanoin oppaalleni, että kohta kun lähden juoksemaan laiturilta maata kohti, ei tarvitse huolestua, että aikoisin yrittää paeta paikalta maksamatta, yritän vain tavoittaa vessan ennen kuin se tavoittaa minut.
Kun lopulta pääsin vessaan, löin vielä pääni oven yläkarmiin, niin että melkein kaaduin selälleni. Kun homma oli hoidettu ja palasin ulos, elämä tuntui oikeasti aivan erilaiselta: ihmiset, jotka äsken olivat pelkkiä hidasteita ja esteitä oman tavoitteen saavuttamisen rinnalla, olivat nyt taas ystävällisiä ja iloisia, kaikki oli hienosti. Tuntui kuin olisin voittanut lotossa kuusi oikein - siitäkin huolimatta, että päässä oli vertavuotava haava ja kuten myöhemmin selvisi, lievä aivotärähdys. Suosittelen tätä kaikille, jotka haluvat parannusta elämänlaatuunsa :)
Palattuani hotellille sain vielä hotellilta huoneeseen tuotuna syntymäpäiväkakun, mukana kynttilät ja kaikki :) Hyvää!
Parin tunnin kuluttua tuotiin vielä toinenkin kakku, ihan samannäköinen. En ottanut sitä vastaan, maha oli täynnä edellistäkin; jääkaapissakin oli sìitä vielä puolet jäljellä.
Illalla kävin vielä hakemassa paitani räätäliltä. Hyviä olivat, voin siis suositella kaikille Sonnya Khao Lakin pääkadulla eteläpuolella, firman nimi on ZARA.
Illallinen vielä Gold Elephantissa. Tämä oli Hyvä Päivä.
 |
| Leijonakalojen tanssi |
 |
.jpg)
