Murakamin Kafka rannalla tuli luetuksi aika pikaisesti 1Q84:n jälkeen. Alku oli tosi lupaavan tuntuinen, mutta kokonaisuutena ei silti noussut mielestäni 1Q84:n tasolle - joka tosin on yksi parhaista lukemistani kirjoista.Kirjan päähenkilö on 15-vuotias äitinsä hylkäämä poika, joka karkaa kotoaan ja ottaa valenimen Kafka Tamura. Tarinan muita päähenkilöitä ovat 60-vuotias mystisen ruumista irtaantumiskokemuksen kokenut kissojen kanssa keskusteleva Nakata, hieman yli 50-kymppinen ihanan eteerinen neiti Saeki, rekkakuski Hoshino (Nakatan kumppani) ja parikymppinen tyttö Sakura.
Kafka karkaa kotoaan, koska ei pysty elämään isänsä kanssa ja päätyy Shikokussa sijaitsevaan yksityiseen kirjastoon apupojaksi. Kaikkien päähenkilöiden tiet johtavat lopulta samaan paikkaan ja yliluonnolliset tapahtumat saavat aikaan tietyllä tapaa vapauttavan tapahtumaketjun, jolla on merkittävät vaikutukset kaikkien elämään.
Vaikka kirja ei mielestäni siis ollut 1Q84:n tasoinen, se oli aivan merkillisen vangitseva. Ensimmäiset 300 sivua elin kirjassa ja hädin tuskin muistin siirtyä lentoasemalta lentokoneeseen. Murakami osaa kirjoittaa minulle - ja ilmeisesti monille muillekin. Yliluonnollisten ilmiöiden tapahtumaketju ei tosin ihan auennut minulle, joten loogisella tasolla en pysynyt joka hetki mukana, mutta siitä viis - tunne on tärkeintä.
S. 53-54 Oshiman ja Kafkan keskustelu (tämän täytyy olla totta :):
""Platonin Pidoissa Aristofanes kertoo, että tarunhohtoisessa menneisyydessä oli kolmenlaisia ihimisiä", Oshima sanoo. "Oletko kuullut tämän?"
"En.
"Muinaisina aikoina ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti miehiä tai naisia, vaan oli olemassa kolme ihmistyyppiä: mies/mies, mies/nainen ja nainen/nainen. Toisin sanoen jokainen ihminen koostui kahden ihmisen aineksista. Tämä järjestely tyydytti kaikkia, eikä kukaan pitänyt sitä mitenkään merkillisenä. Sitten Jumala kuitenkin leikkasi kaikki ihmiset veitsellä kahtia, keskeltä halki. Sen jälkeen maailma jakaantui miehiin ja naisiin ja lopputulos on, että ihimiset kuluttavat kaiken aikansa siihen, että yrittävät etsiä kadonnutta toista puoliskoaan.""
S. 191 Kafkan ajatuksia vastuusta:
"Sinä pelkäät mielikuvitusta. Ja vielä enemmän pelkäät unia. Pelkäät vastuuta, joka alkaa unista. Valveilla ollessasi voit tukahduttaa mielikuvituksen. Mutta unia et pysty tukahduttamaan."
S. 334 Kafkan ajatuksia:
"Niinpä niin, kummalliseen tilanteeseen olet joutunut. Sinä rakastat tyttöä, jota ei enää ole ja olet mustasukkainen pojalle, joka on iäksi kadonnut. Mutta silti sinun tunteesi on todellisempi ja tuskallisempi kuin mikään, jota olet tähän mennessä tuntenut. Eikä ulospääsyä ole. Ei paikkaa, minne paeta. Olet eksynyt ajan labyrinttiin ja suurin ongelmasi on, että et halua sieltä pois."
S. 375, lainaus lainauksesta:
""Puhdas nykyhetki on se käsittämätön hetki, kun menneisyys hotkaisee tulevaisuuden. Tosiasiassa kaikki tuntemukset ovat jo valmiiksi muistoja."
S. 601 neiti Saeki Kafkalle, kirjan lopussa (tämä on tärkeää koko
kirjan kannalta - anteeksi, jos tästä paljastuu jotain juonesta):
""Mitä haluatte minun tekevän, jos menen takaisin?"
"Vain yhden asian", hän sanoo, nostaa päätään ja katsoo minua suoraan silmiin. "Haluan, että muistat minut. Jos sinä muistat minut, en välitä, vaikka kaikki muut unohtaisivat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti