Haruki Murakami - 1Q84 osa 3

Murakamin 1Q84 mielikuvitus- tai rinnakkaismaailmaan sijoittuvan trilogian kolmas on on nyt luettu. Lukukokemus oli vähän hajanainen muiden kiireiden vuoksi, ehkä tästä syystä kolmas osa ei noussut mielestäni kahden ensimmäisen tasolle. Välillä jouduin lukemaan osia uudestaan yrittäessäni ymmärtää kokonaisuutta ja tapahtumien ketjuja. Tämä tietysti ei välttämättä ole kirjailijan vika :)

Odotuksetkin olivat tietysti kovat, koska 1&2 oli  parasta lukemaani pitkään aikaan (pohdintaa siitä löytyy tästä samasta blogista hieman aiempaa) ja loppui vielä sellaiseen kohtaan, että oli suorastaan pakko jatkaa heti tähän kolmanteen kirjaan.  Tengo ja Aomame ovat tässä osassa tapahtumien keskiössä ja yksityisetsivä Ushikawa on myös suuremmassa roolissa. Tengo vierailee isänsä luona useaan otteeseen ja yrittää saada selville menneisyyttään ja alkuperäänsä.

Päätarinana kertomuksessa on se, ehtivätkö Tengo ja Aomame tavata toisensa 1Q84 rinnakkaistodellisuudessa ennen kuin on liian myöhäistä ja Sakigaken mahtavat lonkerot ulottuvat heihin. Kirjan loputtua ainakin minulle jäi yksi asia avoimeksi. Koska en halua paljastaa loppuratkaisua, niin en sitä tässä ota esille.

Pidin kuitenkin kirjasta, kokonaisuudesta ja yksittäisten hetkien, tapahtumien ja paikkojen kuvaamisesta.  Taas useita mielenkiintoisia ajatuksia ja ajatelmia sekä  osuvia lainauksia muiden kirjailijoiden teoksista.

Aomame, s.70 (Muistan tämä, kun seuraavan kerran uin mökillä samanlaisessa vedessä):
"Suru valtasi Aomamen sydämen kuin tumma ja pehmeä vesi, äänettömästi ja varoittamatta."

Aomame: s. 71 (kursiivilla):
"Tätä se on, eläminen. Kun saa kerran toivonkipinän, sitä voi käyttää elämän polttoaineena tai merkkivalona. Ilman toivoa ei voi elää."

Ushikawa, s. 284:
"Fuka-Erin katse oli sulattanut ainakin hetkeksi tuon jäisen ytimen. Mutta se oli tuonut mukanaan myös kivun. Lämpö ja kipu tulivat samassa paketissa: ellei ottanut kipua vastaan, ei tuntenut myöskään lämpöä. Se oli eräänlainen vaihtokauppa."

Ushikawa, s. 288:
"Muistot palasivat mieleen pikkuhiljaa, niin kuin linnut lentävät pesiinsä hämärässä."

Tamaru Ushikawalle, s. 370:
"'Kärsimyksestä ei voi sanoa mitään yleispätevää. Jokainen kärsimys on erilainen. Tolstoita mukaillen: kaikki nautinnot muistuttavat toisiaan, mutta kärsimyksissä on suuria eroja.'"

Tamaru Ushikawalle, s. 378:
"'Shakespeare sanoi sattuvasti', Tamaru sanoi hiljaa katsoessaan Ushikawan muhkuraista epämuodostunutta päätä. 'Jotain sellaista, että jos kuolee tänään, ei tarvitse kuolla huomenna. Yritetään siis nähdä asian hyvä puoli.'"