Kirjana mielestäni paljon vaikuttavampi ja moniulotteisempi teos kuin elokuva, jossa taistelukohtauksilla tuntui olevan pääpaino.
Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu osa III:
Aragorn valitsi kuolemansa hetken:
"Rakastettuni, mene itseesi ja kysy: tahtoisitko todella, että odottaisin kunnes kuihdun ja suistun korkealta istuimeltani miehuutta ja järkeä vailla."
Gimlin kuvaus Galadrielista on erilainen ja erityisen hieno kuvaus naisesta:
"Hän on sitten kaunis! Suloinen! Välillä niin kuin suuri kukkiva puu, välillä niin kuin valkoinen narsissi, samalla lailla pieni ja hento. Kova kuin timantti, pehmeä kuin kuun valo. Lämmin kuin auringon paiste, kylmä kuin tähtiyön pakkanen. Ylpeä ja kaukainen kuin lumivuori ja yhtä iloinen kun kuka tahansa tyttönen, jonka näkee kulkevan tuhatkaunoja hiuksissaan kevätaikaan."
Hobitit Konnussa, kun taas on kaikki hyvin:
"Eikä kukaan ollut sairas ja kaikilla oli mukavaa paitsi niillä joiden piti leikata ruohoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti