Pikaisesti luettu läpi John Verdonin Numeropeli. Kirja kertoo eläkkeelle jääneestä etevästä rikostutkijasta Dave Gurneystä, joka on vetäytynyt kauniin vaimonsa kanssa Delawareen syrjäseuduille. Taustalla leijuu mustana pilvenä heidä yhteisen poikansa kuolema liikenneonnettomuudessa 4-vuotiaana ja tämä osaltaan aiheuttaa avio-ongelmia pariskunnalle joiden yhteiselo on välilä riitaisaa.Gurney joutuu vedetyksi aika vetävästi kuvattuun sarjamurhaajan jahtiin eläkepäivinään, kun hänen entinen kouluaikainen ystävänsä on saanut outoja uhkauskirjeitä, joihin liittyy yliluonnollisia piirteitä.
Hyvin kirjoitettua, nopeasti luettavaa viihdettä, mutta ei syvempiä ajatuksia, lukuunottamatta ehkä pohdiskelua yhteiselämän vaikeuksista ja työn merkityksestä.
Muutama näissä samantyyppisissä kirjoissa usein esiintyvä klisee jäi kyllä ihmetyttämään:
1) Vetäytyi eläkkeelle 47-vuotiaana vaimonsa kanssa, hienoon maalaisasuntoon: kuinka rikostutkijoilla voi olla niin hyvät palkat, tulolähteitä ei ilmeisestä lainkaan, mutta silti mahdollisuus hyvän ja vauraan elämän viettoon. Ehkä tämä onkin mahdollista, pitäisi varmaan minunkin yrittää tätä, eikä vain epäröidä.
2) Alkusivuilla esittelyosuudessa todetaan, että Gurney oli niin hyvässä kunnossa, että pystyi edelleen tekemään 50 vatsalihasliikettä, 50 etunojapunnerrusta ja vetämään 50 leukaa. 50 LEUKAA! Huomaa, että kirjoittaja ei ole harrastanut paljonkaan leuanvetoja, tuo on esim. Suomessa lähes tuplaten voimassa olevan suomenennätyksen ylittävä ikäluokassaan. Vähän pohja meni koko kirjalta :) Oikeampi suhde olisi ollut 50 vatsalihasliikettä, 50 etunojapunnerrusta ja 5 leukaa
3) Eläkeläisemme yksi suurista ongelmista on hätistellä kauniita naisia ympäriltään, jotta voisi rauhasssa keskittyä etsimään itseään ja ratkaisemaan rikoksia, olen ehkä hieman kateellinen tästä :)
Kaiken kaikkiaan näpsäkkää kerrontaa viihteellisessä paketissa ja lopussa tietysti kaikki kääntyy hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti