Uusi tuttavus, johon tutustuin suositusten perusteella. Heti muutaman sivun jälkeen tuli vahvasti mieleen Robinson Crusoen Aarresaari, luvassa vanhan kunnon ajan seikkailua. Teosta eteenpäin mentäessä mielikuva väheni, toimintaa oli vähemmän ja pohdiskelua, mutta filosofisella tasolla yhteneväisyydet säilyivät.
Kirjan kantavana ajatuksena on kertoa 1600 luvun Turkista, italialaisesta kristitystä nuoresta miehestä, joka joutuu turkkilaisten käsiin ja orjaksi omalle islamilaista uskoa tunnustavalle kaksoisolennolleen. Yhdessä he päätyvät sulttaanin suosioon ja lopullisena tavoitteenaan rakentaa ylivoimainen sotakone Turkin käyttöön.
Kirjan alussa kertoja esittelee itsensä: ".., hän oli opiskellut "tieteitä ja taiteita" Firenzessä ja Venetsiassa ja uskoi tietävänsä jotakin tähtitieteestä, matematiikasta, fysiikasta ja maalaustaiteesta. Hän oli tietenkin omahyväinen: ahmittuaan suurimman osan siitä mitä ennen hänen aikaansa oli saatu aikaan hän nyrpisti kaikelle nenäänsä;hän uskoi vakaasti pystyvänsä parempaan; hän oli vailla vertaa, hän tiesi olevansa älykkäämpi ja luovempi kuin kukaan muu. Sanalla sanoen hän oli keskitason nuorukainen."
Kirjan perimmäinen sanoma mielestäni kiteytyy tähän sulttaanin kirjan loppupuolella esittämään ajatukseen: "Myöhemmin, puutarhakävelyillämme, jotka olivat aina samanlaisia, hallitsija kysyi mietteliäästi: täytyykö ihmisen olla sulttaani pystyäkseen ymmärtämään, että ihmiset kaikilla neljällä ilmansuunnalla ja seitsemässä ilmanalassa muistuttavat toisiaan?".
Toinen teoksen sisintä kuvaava ajatelma on ehkä tässä: "Hän oli samaa mieltä siitä, että meidän tuli etsiä kaikkea outoa ja yllättävää, kuten minun tarinassani, kukaties se oli ainoa keinomme taistella tämän maailman uuvuttavaa ikävyyttä vastaan, koskahän oli tiennyt sen jo noista yksitoikkoisista lapsuus- ja kouluvuosistaan saakka, hän ei ollut ikinä elämässään edes harkinnut vetäytyvänsä neljän seinän sisään; sen tähden hän oli viettänyt koko elämänsä matkustellen, etsien kertomuksia koskaan päättymättömien teiden varsilta. Itsetutkiskelu, oman itsemme harras ja ankara pohtiminen, tekisi meidät vain onnettomiksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti