Aloitin koripallon pelaamisen aika myöhään, joskus 14-vuotiaana. Sitä ennen olin harrastanut kuitenkin suhteellisen säännöllisesti liikuntaa, kavereiden kanssa pelattiin kesäisin jalkapalloa, talvella harrastettiin jääkiekkoa ja hiihtoa.
Koripallon pariin ajauduin, kun vanhempi veljeni aloitti harrastuksen. Muistan vielä, kun ihmettelin miksi jotain lajia pitäisi harjoitella, miksi ei vaan pelata? Pikkuhiljaa pääsin sisään lajiin ja se alkoi viedä mennessään. Malttamattomana odotin aina jokaista talvista viikonloppua, johon koko viikko huipentui - PELI!
Pelin sisällä poistuin normaalista todellisuudesta ja siirryin toiseen maailmaan - paikkaan, jossa sai olla juuri sellainen kuin on, ei voinut ajatella tulevaisuutta tai menneisyyttä, ainoastaan reagoida nykyhetkeen.
Laskin joskus, että olen pelannut koripalloa Suomessa noin 80 paikkakunnalla. Olen saanut paljon hyviä ystäviä, itseluottamusta ja ymmärrystä määrätietoisen ja pitkäjänteisen työn merkityksestä.
Nykyäänkin korishöntsy on virkistävää aika pitkälle sen takia, että taistelun tiimellyksessä on pakko unohtaa kaikki muut maalliset murheet - unohtaa siellä tietysti maalliset ilotkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti