Ensimmäinen lukemani pelaamiseen ja siihen liittyvään kulttuuriin liittyvä pelaajan kirjoittama kirja.Päähenkilö Wade on himopelaaja ankeassa maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä elää oikeasti ainoastaan virtuaalitodellisuudessa. Todellisessa maailmassa kärsitään valtavasta energiapulasta, massatyöttömyydestä, joten pelaaminen OASIS-virtuaalitodellisuudessa tarjoaa helpon tai oikeamminkin ainoan pakoreitin pois ankeudesta. Wade osallistuu OASIS-pelin luojan ja kaikkien aikojen pelaajan Hallidayn kuolemansa jälkeen julistamaan kilpailuun, jossa pääpalkintona on valtava omaisuus.
Jotta palkinnon voisi voittaa on tunnettava perinpohjaisesti sellaista -80 ja 90-luvun populaarikulttuuria - pelit, elokuvat, musiikki -, josta Halliday piti. Wadella on muutamia kavereita, joiden kanssa ja - välillä - joita ilman hän tavoittelee palkintoa. Vastapuolella on iso palaajien inhoama kansainvälinen jättiyritys IOI, jonka valtavia resursseja vastaan Wadella eli Parzivalilla (OASIS-nimi) on asettaa vain oma nokkeluutensa.
Pidin tästä kirjasta, sen kirjoittaja oikeasti tuntee aihealueensa hyvin, kirja on lisäksi vetävästi kirjoitettu. On siihen saatu romanssinpoikanenkin mahdutettua. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tämä kirja kolahtaa henkilölle, joka ei ole oikeastaan koskaan pelannut mitään - onkohan sellaisia enää.
BTW, sain loppuun Wolfenstein New Order-pelin suurinpiirtein samaan aikaan kuin tämän kirjan. Hyvä peli!
Olen ainakin kuullut parilta, jotka omien sanojensa mukaan eivät oikein pelaa (en tiedä, ovatko edes kokeilleet), että hekin ovat tykänneet. Minä en ole mikään himopelaaja, mutta kyllä joitakin konsoli- ja tietokonepelejä on tullut varsinkin nuorempana pelattua. Osa viitatuista elokuvista ja peleistä eivät tosin olleet lainkaan tuttuja.
VastaaPoistaKiitos vastauksesta! Aiemmin olen itse pelannut aika paljonkin, viime aikoina on jäänyt kyllä hieman vähemmälle. Tätä taustaa vastaan mietin, että onkohan tässä jotain niin pelaamiseen liittyvää asiaa, että ei aukeaisi asiaan vihkiytymättömille. Pelkistettynä kun ajattelee, niin onhan tämä tietysti loppujen lopuksi aika perinteinen selviytymistarina - hyvä sellainen :)
VastaaPoista