Nesbøn uusin, taas pirullisen kiehtova, joskin väkivaltaisuudessaan taas entiset ylittävä sarjamurhaajajahti. Tällä kertaa Harry jahtaa poliiseja tappavaa sarjamurhaajaa.Teksti on yhtä vetävää kuin aiemmin, mutta itse olen aika lähellä yliannosta: jo edellinen lukemani Nesbø - Panssarisydän - oli aika väkivaltainen, mutta tässä kauhu viedään jo seuraavaan ulottuvuuteen. Mieleeni tuli tätä lukiessani elävästi Stephen Kingin Uinu, Uinu lemmikkini, samantyyppisiä pelottavia tunnelmia kirjailevat molemmat, vaika kirjat luokitellaankin selvästi eri kategorioihin.
Kirjassa kukaan ei ole turvassa ja loppukin jää erikoisella tavalla avoimeksi: uusi kirja taitaa olla jo tuloillaan? Teoksessa vietiin yhtäaikaisesti eteenpäin montaa eri alitarinaa ja välillä ne sekoittuivat toisiinsa siten, että mielenkiinto säilyi kyllä varmasti koko kirjan ajan
.
Siis hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, mutta jotenkin pientä toistoa havaittavissa, siihenkö lienee vastaiskuna Nesbølla tuo sokkivaikutusten maksimointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti