Iain Banks - Syyllisyys

Ensimmäiset reilu sata sivua tuntuivat raskaalta luettavalta, päähenkilön tarina tuntui jotenkin yhdentekevältä ja ennustettavalta. Cameron Colley, radikaali huumeiden, alkoholin, tietokonepelien ja tupakan suurkuluttaja kertoo tutkivasta journalismistaan Bukowskin tyyppisesti.

Kirjan lopussa kuitenkin iso pyörä pyörähtää ja asetelma muuttuu nurinkuriseksi ja kirjaan tulee aivan toisenlaista imua. Ajattelin, että näin Banks onkin halunnut lukijaa vedättää, jotta lopun syyllisyyden olemusta pohdiskeleva osuus kolahtaisi täysillä takaraivoon. Salaperäisten väkivallantekojen ja murhien taustaa selvitellessä päähenkilön omat käsitykset maailmasta joutuvat toisenlaiseen valoon.

Colley pidätettynä, s.213-214 (tästä pidin erityisesti):
"Lontoo kirkkaana marraskuisena aamuna. Ihmisisä ja autoja ja rakennuksia ja kauppoja. Katselen miten arkielämä lipuu ohitseni kuin scifi-elokuvassa; uskomatonta miten vieraalta se näyttää, miten oudolta ja tuntemattomalta. Koen eriskummallisen menetyksen ja kaipuun tunnetta. Katselen miehiä ja naisia, jotka kävelevät ruuhkaisilla jalkakäytävillä tai istuvat autoissaan ja pakettiautoissaan ja busseissaan ja rekoissaan; ja heidän vapautensa vaikuttaa määrättömän kallisarvoiselta, eksoottiselta ja epäsuorasti päihdyttävältä. Että voi vain kävellä, tai ajella, minne vain haluaa, jeesus, olen ollut erossa tästä kaikesta tuskin viikkoakaan ja tuntuu kuin olisin päässyt ulos kolmekymmentä vuotta istuttuani.

Ja tiedän, että nämä ihmiset eivät tunne oloaan vapaaksi, tiedän että heillä on kiire tai he ovat huolissaan työpaikoistaan tai lainoistaan tai siitä että myöhästyvät tai lähimmässä roskalaatikossa olevasta IRA:n pommista, mutta kun katselen heitä, tunnen kärsineeni kauhean menetyksen, kuin olisin luopunut tuosta kaikesta, elämän tavanomaisuudesta, kyvystä yksinkertaisesti olla osa elämää ja ottaa osaa siihen."

Colley muistelee pettymystään Basrassa Irakin sodan aikana, s. 257:
"Ja niin minut pantiin nöyrtymään, minut punnittiin, alennettiin."

Ja lopussa kyyninen näkemys lehdistöstä ja lehdistönvapaudesta, s. 266
"Paitsi, että niitä julkaisuja, jotka ovat vapaita, ei lueta, kun taas ne, joita luetaan, eivät ole vapautta nähneetkään. Anna kun siteeraan sinua: 'Eivät ne ole sanomalehtiä, ne ovat sarjakuvia puolittain lukutaidottomille; ulkomaisten miljardöörien  kontrolloimia propagandalehtisiä, joiden tarkoituksena  on ainoastaan tuottaa omistajilleen niin paljon rahaa kuin teknisesti mahdollista ja säilyttää sellainen poliittinen ilmapiiri, jossa tuo ainokainen tavoite on mahdollista toteuttaa.'"

Toivosta, s. 268 (tuo 'ne' on kyllä aika kliseistä, mutta kuulostaa hyvältä):
"Mutta onko sairas hyökkäys sairasta systeemiä vastaan todella parasta mihin pystymme? Kuvittelet taistelevasi sitä vastaan, mutta todellisuudessa vain liityt joukkoon. Ne ovat myrkyttäneet sinut. Ne ovat riistäneet toivon sielustasi ja panneet sen tilalle omaa sairasta vihaansa."