Luin tämän toiseen kertaan, mutta koska en muistanut syyllistä ja kirja on hyvin kirjoitettua takuuvarmaa Nesbøta,niin annoin mennä vaan. Kirjassa on kaksi omaa erillistä tarinaansa - tämä taitaa olla jossain määrin tyypillistä Nesbølle: pirullisen sarjamurhaajan jäljittäminen ja pahan poliisin Tom Waalerin paljastaminen.
Harryn kumppanina tapausten selvittelyssä on jälleen Beate Lønn, entinen poliisin tytär, jolla on aivan poikkeuksellinen kyky muistaa näkemänsä kasvot. Harry saa jossain vaiheessa potkutkin sorruttuaan taas ryyppämään, mutta tekee parannuksen ja selvittää molemmat jutut. Tämä on mielestäni yksi Nesbøn parhaista kirjoista ja pitää lukijan kiinnostuneena loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti