
Viimeinen sukellusreissu tällä lomalla. Lähtö oli
vasta 9.55, joten aamuherätys ei ollut niin aikaisin kuin muilla
sukellusreissuilla.
Satamasta hyppäsimme letkeästi pitkähäntäveneeseen,
jossa onnekkaasti oli bambukatos, joten auringon polttavuus oli vältettävissä.
Matka sukelluspaikalle eli Thai Muang hylylle kesti reilun puoli tuntia ja hyvässä
seurassa - mukana oli myös eilisellä Similanin reissulla olleita - matka sujui
nopeasti.
Veneesä oli kahden eri sukellusfirman sukeltajia, Sea Dragonin
ja Raya Diversin. Rayan ryhmässä sukeltajia oli kolme, minä, Tanja ja oppaamme
veli. Lisäksi mukana oli ruotsalainen dive masteriksi opiskeleva
tyttö.
Dive masterimme Ossi kertoi perusteellisesti, mitä sukellukselta
oli odotettavissa ja varusteiden kasauksen jälkeen jysähdettiin selkä edellä
veteen. Paikalla on poiju, josta lähtevä köysi oli kiinnotetty hylkyyn. Köyden
avulla laskeutuminen oli helppoa, muutoin olisikin tullut ongelmìa, koska
näkyvyys oli aika huono ja paikalla oli suhteellisen voimakas
virtaus.
Hylyn matalin kohta oli noin 15 metrissä ja pohja noin 21
metrissä. Näkyvyys oli aika huono, mutta kaloja oli tosi paljon ja hylky -
huono-onninen ruoppausalus - oli aavemainen monine ulokkeineen ja
aukkoineen.
Pintaannousun jälkeen lepoa ja pieni retkieväs; kumma miten
mikä tahansa ruoka maistuu sukelluksen jälkeen aivan taivaalliselta
:)
Koska veneessä ei ollut vessaa, niin pikkuhätä hoidettiin pienellä
uintiretkellä veneestä.
Puoli kahden maissa hyppäsimme veteen seuraavan
kerran. Näkyvyys oli nyt parempi ja virtaus pienempi. Kalalajien runsaus ja
määrä oli aivan omaa luokkaansa. Leijonakaloja oli poikkeuksellisen paljon, oli
varmaan muitakin, mutta en pysty vielä tunnistamaan kuin muutaman. Hyvä
sukellus.
Pintaannousun jälkeen puhelimme hiukan kalalajien runsaudesta.
Ihmettelin, että täytyy niiden nimeämisen olla jo hankalaa, esimerkiksi
ammattien mukaan nimettyjä ovat jo sergeantfish ja surgeonfish.
Softwarearchitectfish on kuulemma vielä toistaiseksi
löytymättä.
Paluumatka oli sinänsä hieno, mutta olin päättänyt odottaa
oikeaa vessaa ja sen vuoksi loppumatka - lähes tunti - koska jouduimme
odottamaan vielä venepaikkaa lähes vartin, oli aika tuskallinen. Meditoin
itsekseni stoalaisesti.
Kun lopulta saavuimme laituriin, sanoin
oppaalleni, että kohta kun lähden juoksemaan laiturilta maata kohti, ei tarvitse
huolestua, että aikoisin yrittää paeta paikalta maksamatta, yritän vain
tavoittaa vessan ennen kuin se tavoittaa minut.
Kun lopulta pääsin
vessaan, löin vielä pääni oven yläkarmiin, niin että melkein kaaduin selälleni.
Kun homma oli hoidettu ja palasin ulos, elämä tuntui oikeasti aivan erilaiselta:
ihmiset, jotka äsken olivat pelkkiä hidasteita ja esteitä oman tavoitteen
saavuttamisen rinnalla, olivat nyt taas ystävällisiä ja iloisia, kaikki oli
hienosti. Tuntui kuin olisin voittanut lotossa kuusi oikein - siitäkin
huolimatta, että päässä oli vertavuotava haava ja kuten myöhemmin selvisi, lievä
aivotärähdys. Suosittelen tätä kaikille, jotka haluvat parannusta
elämänlaatuunsa :)
Palattuani hotellille sain vielä hotellilta huoneeseen
tuotuna syntymäpäiväkakun, mukana kynttilät ja kaikki :) Hyvää!
Parin
tunnin kuluttua tuotiin vielä toinenkin kakku, ihan samannäköinen. En ottanut
sitä vastaan, maha oli täynnä edellistäkin; jääkaapissakin oli sìitä vielä
puolet jäljellä.
Illalla kävin vielä hakemassa paitani räätäliltä. Hyviä
olivat, voin siis suositella kaikille Sonnya Khao Lakin pääkadulla
eteläpuolella, firman nimi on ZARA.
Illallinen vielä Gold
Elephantissa. Tämä oli Hyvä Päivä.
 |
Leijonakalojen tanssi |