Hyvin raskasta luettavaa, analyyttistä tekstiä totalitaarisen hallintokoneiston julmuuksista vuosikymmenten ajalta. Kertomus hengissäpysymisen taidosta epäinhimillisissä olosuhteissa. Tämä sitaatti kirjan loppupuolelta, kun Solženitsyn oli päässyt vankileireiltä jo parempiin olosuhteisiin - karkotuspaikkaan - tuntui jostain oudosta syystä helpottavalta:
“Ja heikkouttani lähdin kuulaasta karkoituksestani. Ja matkustin maailman
sakeuteen.”
(Vankileirien saaristo s. 1186)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti