Paul Auster - Näkymätön

Tarina kirjallisuudenopiskelija Adam Walkerista ja vuodesta 1967, joka vaikuttaa monella tavalla hänen elämäänsä. Kirjan alku on avaus suurempaan kuvioon, joka aukeaa Adamille hänen tavattuaan salaperäisen professori De Bornin ja hänen mystisen ystävättärensä Margon. Oudot tapahtumat limittyvät toisiinsa ja vielä vanhana miehenäkin Adam - ja lukija - hakee selvyyttä siihen, mitä vuonna 1967 oikein tapahtui.
Auster vetää lopussa kaikki langat vielä yhteen kiehtovasti ja lukija saa kuitenkin itse tehdä päätöksensä tapahtumien kulusta.

Pidin teoksesta, alku oli mielestäni ehkä hieman tavanomainen, mutta sen jälkeen Auster todella painaa kaasun pohjaan ja luin kirjan mielenkiinnolla loppuun saakka.

Kuvaus Adamin siskosta, johon hänellä oli läheinen suhde, jota entisestään syvensi seitsemänvuotiaana  hukkuneen pikkuveljen muisto. Kuvaus on Adamin opiskelijatoverin muistelmaa:
"Olen jo maininnut kuinka kaunis hän oli, mutta sen sanominen ei tee oikeutta musertavalle vaikutukselle, joka hänellä minuun oli. Gwen leiskui kauneutta kuin jokin liekehtivä olento ja synnytti myrskyn jokaisen häntä katsovan miehen sydämessä ja hänen ensi näkemisensä kuuluu elämäni järisyttävimpiin hetkiin. Halusin hänet - halusin ensi hetkestä lukien - ja ryhdyin tavoittelemaan häntä haaveilevan hölmön intohimoisella itsepäisyydellä."

Cecile, Adamin ystävätär Pariisissa, muistelee Adamia:
"Koko elämäni oli hänen vallassaan ja me emme suudelleet tai edes koskettaneet kertaakaan ja ennen kuin tiesinkään, hän oli lähtenyt."

Kate Mosse - Krypta

En ole aiemmin lukenut yhtään Mossin kirjaa, tämän valitsin pikaisesti kirjastosta lomalukemiseksi. Kirjassa kietoutuu yhteen kaksi tarinaa 1800-luvun lopun ja nykyisen ajan Ranskassa. Yhdistävänä tekijänä on päähenkilöiden - 1800-luvun lopun Leonien ja nykyajan Meredithin -  sukulaisuussuhde ja tarokkikortteihin liittyvät yliluonnolliset voimat. Sekä menneisyydessä että nykyisyydessä koetaan hurjia rikoksia, menneisyys voittaa tosin nykyisyyden tässä lajissa reilusti.

Lisänä molemmissa tarinoissa on tietysti romanttinen sivujuonne, mikä tälläiselle romanttiselle höpsölle kuin minä sopii kuin voisilmä puuroon :) Kirjassa oli hieman liikaa epämääräisiä pahoja voimia ja välillä hieman pitkäveteistä kerrontaa, mutta asiallisesti sanottuna tämä kirja on monista lukemistani kirjoista lähes vähiten kohdistettu minulle, joten en ala ruotimaan sitä sen enempää.

Tarquin Hall - Vish Puri & Kohtalokkaan voikanan tapaus

Mielenkiintoinen tuttavuus, Intiaan sijoittuva salapoliisiromaani, jossa päähenkilönä tukeva, herkutteluun taipuvainen yksityisetsivä Vish Puri. Helppolukuinen ja aika mielenkiintoinen kirja, jonka  pääosassa ovat intialainen vedonlyöntitoiminta ja kriketti. Ohessa tutkitaan myös kadonneiden viiksien arvoitusta.

Kirja kuvaa lavealti myös intialaista ylemmän keskiluokan murroksessa olevaa elämäntyyliä ja Intian ja Pakistanin välisten tulehtuneiden suhteiden syitä ja seurauksia. Intialainen ruoka saa myös oman sijansa kirjan sivuilla.

Suosittelen kevyttä ja hauskaa kesälukemista kaipaaville. Lopussa vielä kolme aika perinpohjaista intialaisen ruuan reseptiä salapoliisikokeille.

Yksi sitaatti kirjasta (jossa siteerataan Chanakya), en ihan kyllä täysin sisäistänyt tätä, s. 262:
"Hänen mieleensä nousi yksi Chanakyan sitaateista: "Oppiminen on kuin himokas lehmä. Niin sekin antaa periksi vuoden kaikkina aikoina. Kuin äiti se ravitsee sinua matkallasi.""

Jo Nesbø - Poliisi

Nesbøn uusin, taas pirullisen kiehtova, joskin väkivaltaisuudessaan taas entiset ylittävä sarjamurhaajajahti. Tällä kertaa Harry jahtaa poliiseja tappavaa sarjamurhaajaa.

Teksti on yhtä vetävää kuin aiemmin, mutta itse olen aika lähellä yliannosta: jo edellinen lukemani Nesbø - Panssarisydän - oli aika väkivaltainen, mutta tässä kauhu viedään jo seuraavaan ulottuvuuteen.  Mieleeni tuli tätä lukiessani elävästi Stephen Kingin Uinu, Uinu lemmikkini, samantyyppisiä pelottavia tunnelmia kirjailevat molemmat, vaika kirjat luokitellaankin selvästi eri kategorioihin.

Kirjassa kukaan ei ole turvassa ja loppukin jää erikoisella tavalla avoimeksi: uusi kirja taitaa olla jo tuloillaan?  Teoksessa vietiin yhtäaikaisesti eteenpäin montaa eri alitarinaa ja välillä ne sekoittuivat toisiinsa siten, että mielenkiinto säilyi kyllä varmasti koko kirjan ajan
.
Siis hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, mutta jotenkin pientä toistoa havaittavissa, siihenkö lienee vastaiskuna Nesbølla tuo sokkivaikutusten maksimointi.